Kesäpäivä Urajärvellä

urajärvi-kooste-800-M-web

Aurinkoisen lauantain päiväretki lähiympäristöön. Ajoreitti komeitten kesämaisemien läpi Asikkala, Vääksy, Urajärvi jne… Samaisen lenkin teemme vähintään kerran kesässä. Joskus  retki Urajärvelle myös syksyllä, jolloin maisema on erilainen. Upea syksyn loistossa. Vääksyssä käymme yleensä kanavan varrella kesäjäätelöllä  – siitä on tullut jo perinne. Jäätelö ei maistu missään samalta :). Tällä kertaa siellä oli illalla  Kanavarock  ja väkeä myös liikkeellä sen mukaisesti – eli tosi paljon.

Urajärvellä taas oli Urajärven kesäpäivä tapahtuma ja väkeä sielläkin roppakaupalla – tungokseen asti. Kartanon rakennuksiin oli vapaa pääsy ja tungos sen mukainen. Valokuvaamisesta ei oikein sellaisessa tungoksessa tule mitään, joten se puoli jäi muutaman räpsyn varaan. Esim. sisäkuvissa on käytä salamaa lainkaan ja luonnonvalossa kuvaaminen vaatii hiukan enemmän tilaa ja aikaakin kuvaamiseen menee silmänräpäystä enemmän.  Kuvaamiset jäivät siis seuraavaan kertaan.

Urajärven kartano

Viikko sitten  sunnuntaina paistoi aurinko ja päivä oli kuin luotu ulkoilua varten. Tänään sataa vettä ja on aikaa katsella vanhoja kuvia ja muistella kesän ja syksyn aurinkoisia päiviä. Urajärven kartano ei tällaisena sadepäivänä ole kovinkaan kutsuva kohde.  Ehkä ensi vuonna yleisölle avattava kartano alueineen on ihastuttava kesäisten/keväisten päivien retkikohde. Möröistä ja kummituksista  huolimatta.

Syksyn merkkejä

Sunnuntaina oli ihana syyspäivä. Eipä olisi voinut säältä enempää toivoa: aurinko paistoi ja syksyn värit alkavat vallata maisemaa. Ruskasta ei  ehkä vielä voi puhua, mutta paikoitellen keltaisen ja punaisen sävyt piristävät syyskuista maisemaa. Pienet yksityiskohdat ovat vielä vallitsevia eivätkä huku yleiseen väriloistoon.

Kiertelimme mm. lähes pari tuntia Urajärven kartanon puistoa ja rantapolkuja. Itse kartano on vielä remontissa, mutta puistoalueella saattoi hyvin liikkua. Kartano on upealla paikalla eikä ainakaan aurinkoisena syyspäivänä  menneisyyden haamut sen rauhaa häirinneet. Rauhallista siellä tosiaankin oli – vain yksi ulkoileva pariskunta meidän lisäksemme. Kartanon ympäristö ja ilmapiiri on kuitenkin mielikuvitusta ruokkiva  ja pimeänä syysyönä minua ei sinne saisi – ei sitten millään. Jos rakastat kummitusjuttuja avaa tämä keskustelulinkki.

Kuvat ovat ”syysretkeltämme” – laitan jokusen lisää myöhemmin.