Niinhän siinä kävi…

…että pöytäkoneeni joutui taas korjaamolle. Olen läppärin varassa jonkin aikaa enkä pidä tilanteesta ollenkaan. Kaikki , lähes ”koko elämäni” on pöytäkoneen syövereissä eikä se ole mukavaa – ei lainkaan.

Pöytäkoneen emolevy on hajonnut, itse asiassa – kaikesta päätellen – se on ollut rikki jo jonkin aikaa ja sen epävakaa, omituinen, käyttäytyminen on johtunut siitä.

Saan uuden tietokoneen ensi viikolla, mutta joulun kuvat ja kuvankäsittelyt on menetetty. Olen oppinut viime aikoina monta uutta asiaa tietokoneista ja kantapään kautta varsinkin siitä, ettei mikään ole varmaa ja vakaata kun on tietotekiniikasta tai sen toimivuudesta puhe. Kun kaikki toimii ja luulee asioiden olevan hallinassa ei aina muista, että mitä vain voi tapahtua. Itsestään riippumattomista syistä. Ja yllättäen.

JK. Edelliseen postaukseeni liittyen; Heinolan jouluisesta ilmeestä on kirjoitettu useaan otteeseen myös Itä Hämeen yleisönosastolla.  Ankean ilmeen ovat siis muutkin huomioineet. Ja ihmetelleet!

Mainokset