Suopursu

img_5348-500-web-MM

Suopursu

Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton
on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa
Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon
maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa
Tuo karu kasvumaa ei saata lannistaa
sen sielua niin ylpeää ja kuumaa

Suopursu rahkasammalesta nousee niin kuin puu
ei juurtuisi se kukkapenkin multaan
Sen varsi taittuu ennemmin kuin vaivoin kaareutuu
se tuhlaa ennemmin kuin jakaa tultaan
Ei karu kasvumaa nyt saata lannistaa
suon kukkaa, joka katsoo päivän kultaan

Suopursu kukkii siihen saakka kunnes raukeaa
sen kukka villi on ja pystypäinen
Se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa
ei löydä sitä toukomehiläinen
Ei karu kasvumaa voi sitä lannistaa
mi on niin ylpeä ja yksinäinen

Suopursu kukkii vaikka suvi loppuu lyhyeen
yöt pitenevät tuoden hallan turmaa
Jääriitteeseen kun kiertyy musta peili silmäkkeen
syysvihuri sen taittaa, riipii, surmaa
Vaan peljätä ei saa, se tuskaa, kuolemaa
mi tahtoo nähdä kukkimisen hurmaa.

Jokin aika sitten löysin netistä vanhan Suopursu-laulun sanat. Aikoinaan äitini lauloi tätä laulua joten siihen on myös sitä kautta vahva tunneside. Sanat ovat Helena Eevan ja kauan sitten laulun on laulanut mm.  Taisto Tammi.

Laulun sanat löytyvät myös  Runoja-kansiosta. Siellä on muitakin lainattuja sanoja, jotka kaikki puhuttelevat minua tavalla tai toisella.

Rippilapselle

Mitä tänään toivottaisin
aikaan uuteen, alkavaan?
Paljon antaa haluaisin:
rakkauden kasvumaan,
kärsivällisyyden kielen,
ymmärryksen taitoa,
hellän, oivaltavan mielen,
ystävyyttä aitoa.

Vielä antaa haluaisin
virkistyksen hetkiä,
sylillisen ojentaisin
hiljaisia retkiä
metsätielle, järvenrantaan,
autiuteen erämaan.
Piirtää saisit jäljet santaan,
palaisit taas aikanaan.

Viimeisenä tahdon antaa
lahjan kaikkein kauneimman.
Halki elämän se kantaa.
Se on siunaus Jumalan.
Olkoon siunaus yllä pääsi,
minne tiesi johtaakin.
Koskettakoon elämääsi
siipi taivaan enkelin.
(Anna-Mari Kaskinen – Jos jäisi yksi sana -2007).

Runot Runokansiossa.

Päivitetyt suosikit

Ei, en ole lakannut rakastamasta.
Sydämeni vain on  painunut syvemmälle,
sen laulu soi tummemmin,
ja joskus iltaisin, kun hiljaisuuden huivi
kietoo meidät,
se helähtää niin kuin hellät sormet
koskettaisivat, tai kipu.
(Runo: Matti Paloheimo)

***********

Olen päivittänyt nettiin kuvasivuilleni muitakin runoja – suosikkejani vuosien varrelta.

Muistojen kuvat

Hopeahapset – Tapio Rautavaara

Muistojen kuvat eivät haalistu,
ne voi nähdä, vaikka niitä ei olisi enää.
Ne ovat tallella sydämessä, kasvojen uurteissa,
avoimissa käsissä, joiden vapina ei pyyhi iloa pois.
Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat
kuin äsken poimitut kukat säilyvät meissä,
nuo vuosien keveät kehykset.

(Runo: Pia Perkiö – Sanoja onnesta -Kirjapaja 2009)