Kiinanlaikkuköynnös

kiinanlaikkuköynnös-1-M-web

Ihanan ihastuttava Kiinanlaikkuköynnös on minulle uusi ”tuttavuus”. Olen toki tiennyt tämän kirjavalehtisen köynnöksen aiemminkin, mutta sen – lehtien alle piiloittuvien – kukkien kauneus on jäänyt huomaamatta. Valkoiset kukat ovat todella herkänkauniit jota kukkanuppujen muoto ja värikkyys vielä korostavat.  Laikukkaiden lehtien alapuoli on vihreä ja kun oksaa kuvaa alapuolelta kasvi näyttää aivan eri puolen itsestään.  Ihana köynnös. Suomessa kiinanlaikkuköynnös kasvaa 1-3 vyöhykkeillä ja pohjoisempanakin se on menestynyt pensasmaisena. Katso lisää infoa Kauppilan sivuilta.

Mainokset

Pallokrysanteemi

ksys-05-M-2-web

Syksyiset Pallokrysanteemit ovat olleet inhokkejani. Ne ovat mielestäni jäykkiä, massiivisia möykkyjä ja kaiken lisäksi usein henkihievereissään jo kaupan paketin muoveista päästessään. Olen saanut vuosien saatossa monia kaupassa huonosti kohdeltuja yksilöitä, joiden kellastuneet tai suorastaan mädäntyneet lehdet ovat tippuneet lattialle heti kättelyssä.  Enkä ole esim. viime vuonna ostanut ainuttakaan.

Nyt sitten,  kesä on ollut oman pihan ja parvekkeen osalta kukaton ja aikani noita ”hirvityksiä” katseltuani intouduin ihan ostamaankin. Ja peräti kaksi kappaletta! Toisen tosin saa miniä. Ei se nyt näytä lainkaan hassummalta tuolla parvekkeella – pönäkkä se on jne, mutta yksityiskohdat = kukan kauneus vähän lievittää jäykkää yleiskuvaa. Runsas kukinta lienee yksi syy  Pallokrysanteemin suosioon.

Pihapiiri on puhjennut kukkaan

 Kosteahko kesä on saanut  jotkut mökin pihapiirin perennat kukoistamaan. (Kuin myös rikkakasvit). Kosteuspitoinen ilma on rehevöittänyt ainakin nauhukset ja  kuunliljat pensasmaisiksi ihanuuksiksi. Katselen niitä ihmeissäni sillä silmällä kuinka ihmeessä saan nuo niiden valtavat juuripaakut jaettua , mikä on  tod.näk. syksyllä tehtävä. Helppoa se ei tule olemaan.

Niille uuden kasvupaikanpaikan valitseminen  ei ole sekään helppo tehtävä, koska pihan lopullinen muoto ja istutusten sijoittaminen tällä hetkellä vaikea hahmottaa tulevan ”piharemontin” vuoksi.  Ja kokemuksesta tiedän, että turhat kasvien siirrot on aina kasvien kannalta huono vaihtoehto.

Kaikki vanhat kärhöt kukkivat myös runsaasti huonosta hoidosta huolimatta. Kummallista on noiden vaaleasävyisten ylivoima – kaikki siniset jalokärhötkin tekevät tänä vuonna vaaleanpunertavaa kukkaa.  Ville de Lyon ei vielä ole kukassa, nuppuja on valtavasti. Toivottavasti siihen tulee se tavallinen – kauniin punainen kukka!  Esim. tuossa alemmassa isossa kuvassa on kärhö, joka on tähän kesään asti ollut sininen jalokärhö!

Tänä vuonna istutetut valkoiset ja siniset jalokärhöt eivät nähtävästi kuki tänä kesänä lainkaan. Ovat vielä niin hentoisia eikä nuppujakaan ole nähtävissä. Niitä on pergolan laitamilla vierekkäin useampi molempia värejä ja toivon että ne säilyvät talven yli ja että värit joiden vuoksi ne on hankittu säilyisivät.

Tomaatin viljelyä

 

Lasitettu parveke on kuuma – helteellä suorastaan tukala. Kesän alussa ajattelin kokeilla siellä yhden taimen verran tomaatin viljelyä. Lajikkeen valitsin summittaisesti ja nyt jälkeenpäin asiaan vähän tarkemmin perehdyttyäni olisi pitänyt valita matalakasvuisempi parveketomaatti. Tämä ao. yksilö kun kasvaa vartta ja lehteä selvästi aikomuksenaan vallata koko tila – luulee kaiketi asuvansa kuumassa kasvihuoneessa :).

Varsinaisia ”hedelmiä” on vieressä olevaan parvekelajiin (Micro Tom) verrattuna satunnaisesti, mutta onpa kuin onkin muutama, joista ensimmäiset alkavat kypsyä ja pääsemme niitä tänään maistelemaan. (Komea pikkukuva on Viherpeukalot-sivuilta – klikkaa kuvaa) Raakileita on myöskin tulossa, joten tomaatinviljelykokeiluni näyttää tällä hetkellä aika hyvältä. Ensi vuonna hankin oikean parveketomaatin, jos sellaisen jostain löydän. Ainakin kuvassa oleva yksilö on herkullisen näköinen ja olisi vielä kauniskin parvekkeen somiste!

Luonnonkukkia ja hyttysiä

Niityt alkavat olla luonnonkukkia tulvillaan.  Bongasin tänään ainakin koiranputkea, lupiinia, niittynätkelmää, luhtalemmikkiä, kuljenpolvea, niittyleinikkiä, nurmitädykettä, puna-ailakkia, voikukkaa  ja joitakin muita joiden nimeä en nyt muista.

Vielä ehtii ennen tämänvuotista luonnonkukkien päivää kuvata ja kerätä upeita kimppuja kesäkuun kukkijoista. Kiirettä saa pitää kuvaamisen kanssa, sillä kukinta-aika on lyhyt eivätkä hennot kaunokaiset kestä maljakossakaan montaa päivää.  Näistä kukista onkin parasta nauttia luonnollisilla kasvupaikoillaan.

Hyttysiä oli kimpussa koko ajan ainakin miljoona kappaletta ja se on suuri haitta näillä kesäisillä retkillämme. Kuin myös mökillä. Hemmetin hankala tehdä ulkotöitä hyttysten tunkiessa silmiin, korviin ja minne sitten pääsevätkin. Joka raosta ne pahukset yrittävät iholle. Heinäkuussa tulevat paarmatkin mökille – se on sitten yhtä ”kärsimystä”. Tätä se on nyt kesäkuukausien ajan – ei voi mittään.  Meillä on tuossa vieressä ihanat rantoja kiertävät rantatiet joiden varrella kasvaa ja kukkii jos jonkinlaista mielenkiintoista kuvattavaa. Siellä voisi istuskella kesäiltoina nauttien rauhallisesta kesätunnelmasta veden äärellä, mutta ne hyttyset.  Kyllä minä sinne menen, mutta tulen nopeasti pois sisätiloihin. Tämä ei ole tekosyy, vaan ihan aikuisen oikeasti ne syövät minut heti kun astun ovesta ulos pihalle.  Millainen tämä Suomen kesä olisikaan ilman noita verenhimoisia kiusankappaleita!

Ihana Portulakka

Portulakka kukkii mökillä.  Istutin ruukkuun erivärisiä taimia ja nyt ne alkavat olla parhaimmillaan. Kuvat on ottanut mies mökillä käydessään – minun aikani menee mummin huushollin pakkaamisessa ja muuton valmistelussa. (Muuten aika lailla hikistä hommaa näillä keleillä) .  Harmittaa tosi paljon etten ole tänä kesänä saanut nauttia mökkielämästä lainkaan. Parhaillaan siellä kukkivat portulakan lisäksi kärhöt ja muut köynnökset jne…

Portulakkaa minulla on myös kaupunkikodissa, parvekkeella, eikä se tykkää siellä olostaan ollenkaan. Tällä hetkellä ei kukan kukkaa näkyvissä ja muutenkin se on aika rupusen näköinen.  Se täytyy viedä pikaisesti maalle ja istuttaa ruukkuun, jossa on tarpeeksi hiekkapitoista multaa. Eikä se kaikesta päätellen tarvitse hirveästi hoitamistakaan, vaan kukkii omia aikojaan runsaasti.Uskon kyllä, että nuo rupsahtaneetkin vielä virkoavat. Kokemuksesta tiedän, että Portulakka saattaa alkuun päästyään kukkia pitkälle syksyyn, aina hallaöihin saakka.

Kalenterit: Kesäkuu 2011

Kesäkuun kalentereita löytyy kuvaa napauttamalla. Taikka laitanpa linkin tähänkin. Siellä on tyhjiä pohjia ja joitakin valmiita – käy katsomassa vaikka et varsinaisesti kalentereista olisi kiinnostunut.

Yllä olevassa kalenterissa on kuvattu uusimmat Koristeportulakkani – hain ne puutarhalta tänään. Sain ison kasan eri värejä ja tuskin jaksan odottaa kun saan ne kaikki puhkeamaan kukkaan. Kukan muoto ja värit ovat silmää hivelevän kauniit – pidän niistä – sopivat mieleiseeni värimaailmaan, vaikken  varsinaisesti  kovin ”hempeiden” tai ”imelien”  värien ystävä olekaan.

*****

Kokemukseni mukaan Koristeportulakka on helppohoitoinen kasvi. Vähään tyytyvä. Viihtyy kivikoissa ja hiekkamaassa.  Kestää hyvin kuivuutta  – kastelun kanssa kannattaa olla varovainen jottei kasvi mätänisi. Samoin lannoitus voi olla kevyehkö – se kukkii lievällä lannoituksella, aurinkoisessa paikassa, koko kesän ja pitkälle syksyyn. Kukat sulkeutuvat illalla ja pilvisessä säässä – aukeavat taas auringossa. Kukka kestää vain hetken, mutta niitä tulee koko ajan lisää.Ihana, ihastuttava, aivan upea  kesäkukka.

Paju tykkää lämmöstä

Pääsiäisen aikaan laitoin pajunkissoja isoon muoviruukkuun jonka vein ulos –  lasitetulle parvekkeelle. Muoviruukussa oli vielä vanhat mullat jouluisten havujen jäljiltä, joten tökin pajunoksat samaan multaan ja vettä päälle.  Kissat alkoivat aikanaan pölyttää ja suurin osa niistä tippuikin pois, mutta paljaat oksat voivat hyvin joten ( koska pidän risuista, paljaista oksista ja sen sellaisesta)  annoin niiden törröttää siellä kaikessa rauhassa. Lisäsin vain ajoittain vettä  astiaan. Ilmatkin olivat koleat eivätkä huokutelleen parvekkeelle luku- tai kahvittelutuokioille joten risuruukku ei häirinnyt olemassaolollaan – oli pois silmistä siellä parvekkeen nurkassa.

Jokin aika sitten huomasin osan oksista vihertävän ja nyt kun ilmat lämpenivät risut alkoivat elää – siellä on ruukullinen pajuntaimia tulollaan. Niissä on juuret ja kaikki!  Kunhan vähän voimistuvat vien ne mökille ja istutan tontin laitamille, sopivaan paikkaan. Jospa saisin ne menestymään siellä kuivahkossa maassa.

Saman ilmiön olen huomannut havupuiden oksien kanssa – lähinnä kuusen oksien. Kun jouluisen asetelman tekee multaan ja pitää mullan koko ajan kosteana havut eivät varise ja kestävät pitempään. Lisäksi ne alkavat usein tehdä uutta kasvua ja joskus kevään tullen  harmittaa heittää  ”freesit” oksat kompostiin.

Hurmaavat köynnökset

Tänä vuonna kaikki kesäköynnökset hankin valmiina taimina. Se on lopulta kätevin tapa saada ne ajoissa kukkimaan. Niin mielenkiintoista ja antoisaa kuin  kesäkukkien siemenestä kasvattaminen olisikin se ei ole nyt mahdollista.

Sitä paitsi se ainokaiseni – Vaahtera-aulio – kököttää tuolla saman kokoisena viikosta toiseen . Kylvetty 4.4. – ei kasva ei kuihdu – turhauttavaa.  Antaisi nyt edes jonkinlaista elonmerkkiä!

Viimeksi ostin taimena Punavaulan  ja pari Koruköynnöstä. Vaula on jo vanha tuttu ja sen kestävyys ja runsas kukinta on tiedossa. Koruköynnös on uusi ”tuttavuus”, jonka pitäisi viihtyä helteisissäkin olosuhteissa joten ajattelen sen viihtyvän myös lasitetulla parvekkeella.  Toinen taimista menee mökille – se kuulemma houkuttelee perhosia ja mehiläisiä (mehiläisistä en kyllä erikoisemmin välittäisi – niitä oli viime kesänä mökillä  liiankin kanssa).  Molemmat kukkivat heinäkuusta pakkasiin asti,   joten jos ne saa viihtymään  on molemmista iloa pitkälle syksyyn. Punavaulan kukinta on tosin alkanut jo taimi vaiheessa, jospa se jatkuisi ja kestäisi syksyyn! Mikä sen hauskempaa.

Mökillä kukkii

Ajelimme eilen Lahden kautta mökille – samalla kävin joissakin puutarhamyymälöissä ja olisin mieluusti kuvannut pitkästä aikaa keskustan kaupunkinäkymiä.  Lahti on kuitenkin  vähemmän kuvauksellinen, se ei kerta kaikkiaan inspiroi tarttumaan kameraan, päin vastoin – harvinaisen ruma kaupunki. Ei puistoja – ns. vihreitä keitaita – , ei vanhaa romanttista kaupunkialuetta tai puoteja tyyliin Porvoo tai Naantali. Kylmä ja kova kaupunki. Helsinkikin päihittää Lahden kauneudellaan, samoin Tammisaari, Hanko, Oulu, Kuopio, Turku jne… Paikkakunnalla vedotaan aina Lahden sataman ympäristöön, rantoihin ja Mukkulaan, mutteivät ne tilannetta juurikaan pelasta. Ruma mikä ruma.

Yllä oleva purskahdukseni taitaa kuulua sen tunnetun ”ajattele mitä sanot,  ettet sano mitä ajattelet”  genren alle?  No – sanottu mikä sanottu. Sorry.

******

Mökillä kukkii kaikki. Siellä on kevät parhaimmillaan. Ensimmäiset kukkijat lopettelevat jo kukintaansa, kuten esim. Valkovuokot. Valkovuokkojen tilan ovat vallanneet kielot – eivät vielä ihan kukassa, mutta kohta.  Makkarin ikkunan alla oleva rinne on huumaava näky keväisin. Kielot ja valkovuokot ovat levinneet laajalle alueelle enkä ole raaskinut kajota siihen ollenkaan. Olkoon luonnontilassa toistaiseksi.

Toisaalla vanhan talon seinustalla leviää kalliokielo. Sille pitäis tehdä jotakin. Se on saanut rauhassa rehottaa kun odotamme viemäröintitöitä, jolloin koko niiden kasvualue menee uusiksi. Mielenkiintoista nähdä miten niitä putkahtelee joka vuosi uusista, yllättävistäkin, paikoista. Vanha kanta leviää helposti.

Tuomi kukkii, marjapensaat kukkivat  ja kaikki kolme luumupuuta. Vanhan kallion päälle kotiutunut mehikasvi yllättää joka vuosi – se kestää talvet, tuulet, tuiskut ja pakkaset ja leviää siellä hoitamatta, omia aikojaan.

Viime vuonna istutettu kirsikkapuu on vasta hiirenkorvalla – tuskin kukkii tänä vuonna. Vanha Piparjuuri on puhjennut kukkaan ja Lipstikka, joka kasvaa parimetriseksi kesän aikana, on jo hyvällä alulla.

Mökin pihapiirissä olisi hirveästi tekemistä.  Kaipaa rapsutusta vähän joka puolella ja se vaatisi aikaa ja kuntoa – jos aikaa jostain järjestyisikin, uuden – kestävämmän  – selän hankkiminen olisi hankalampi  juttu. Eilisen jälkeen olimme  molemmat koko illan ihan kontturassa.  Ja vieläkin. Teimmekin kyllä töitä ilman taukoja lähes 6 tuntia. Illansuussa alkoi sitten pieni vesisade – sopivasti kun päivän työt oli tehty.