Kesäpäivä Urajärvellä

urajärvi-kooste-800-M-web

Aurinkoisen lauantain päiväretki lähiympäristöön. Ajoreitti komeitten kesämaisemien läpi Asikkala, Vääksy, Urajärvi jne… Samaisen lenkin teemme vähintään kerran kesässä. Joskus  retki Urajärvelle myös syksyllä, jolloin maisema on erilainen. Upea syksyn loistossa. Vääksyssä käymme yleensä kanavan varrella kesäjäätelöllä  – siitä on tullut jo perinne. Jäätelö ei maistu missään samalta :). Tällä kertaa siellä oli illalla  Kanavarock  ja väkeä myös liikkeellä sen mukaisesti – eli tosi paljon.

Urajärvellä taas oli Urajärven kesäpäivä tapahtuma ja väkeä sielläkin roppakaupalla – tungokseen asti. Kartanon rakennuksiin oli vapaa pääsy ja tungos sen mukainen. Valokuvaamisesta ei oikein sellaisessa tungoksessa tule mitään, joten se puoli jäi muutaman räpsyn varaan. Esim. sisäkuvissa on käytä salamaa lainkaan ja luonnonvalossa kuvaaminen vaatii hiukan enemmän tilaa ja aikaakin kuvaamiseen menee silmänräpäystä enemmän.  Kuvaamiset jäivät siis seuraavaan kertaan.

Mainokset

Urajärven kartano

Viikko sitten  sunnuntaina paistoi aurinko ja päivä oli kuin luotu ulkoilua varten. Tänään sataa vettä ja on aikaa katsella vanhoja kuvia ja muistella kesän ja syksyn aurinkoisia päiviä. Urajärven kartano ei tällaisena sadepäivänä ole kovinkaan kutsuva kohde.  Ehkä ensi vuonna yleisölle avattava kartano alueineen on ihastuttava kesäisten/keväisten päivien retkikohde. Möröistä ja kummituksista  huolimatta.

Syksyn merkkejä

Sunnuntaina oli ihana syyspäivä. Eipä olisi voinut säältä enempää toivoa: aurinko paistoi ja syksyn värit alkavat vallata maisemaa. Ruskasta ei  ehkä vielä voi puhua, mutta paikoitellen keltaisen ja punaisen sävyt piristävät syyskuista maisemaa. Pienet yksityiskohdat ovat vielä vallitsevia eivätkä huku yleiseen väriloistoon.

Kiertelimme mm. lähes pari tuntia Urajärven kartanon puistoa ja rantapolkuja. Itse kartano on vielä remontissa, mutta puistoalueella saattoi hyvin liikkua. Kartano on upealla paikalla eikä ainakaan aurinkoisena syyspäivänä  menneisyyden haamut sen rauhaa häirinneet. Rauhallista siellä tosiaankin oli – vain yksi ulkoileva pariskunta meidän lisäksemme. Kartanon ympäristö ja ilmapiiri on kuitenkin mielikuvitusta ruokkiva  ja pimeänä syysyönä minua ei sinne saisi – ei sitten millään. Jos rakastat kummitusjuttuja avaa tämä keskustelulinkki.

Kuvat ovat ”syysretkeltämme” – laitan jokusen lisää myöhemmin.

Luonnonkukkien päivä 17.06.2012

Niittykukkaset

Liian hienoja ruusut on mulle
Niiden tuoksu niin hempeä on
Niittykukkia poimin vain sulle
Väri niiden niin lempeä on
Niin kuin lemmikit silmäsi on
Katse kaunis ja vaatimaton
Niittykukkia poimin vain sulle
Väri niiden niin lempeä on

Kultanauhoja kimppu on vailla
Kukkakauppani niitty on vain
Itse kasvoin mä kukkien lailla
Noita niittyjä kulkiessain
Siksi kimppuni kukkaset vain
Suuren tarhurin tarhasta hain

Sinä itse oot kukkien kukka
Jota kauniimpaa kasvaa ei voi
Sinisilmät ja kultainen tukka
Luojan sivellin piirteesi loi
Siksi kimppuni kukkaset vain
Suuren tarhurin tarhasta hai.

Jos haluat panna valssiksi  luonnonkukkien päivän kunniaksi – tässä Reijo Taipale Niittykukkasineen.

Niityt vihannoivat

Mökkitien varrella niityt vihannoivat sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuin luonnonpuistossa ajelisi, alkukesän hento vihreys ja niittyjen ensimmäiset kukkijat loistavat tienpenkoille saakka.  Joka kevät ajelen noita vanhoja mutkittelevia kyläteitä – välillä tosi huonokuntoisiakin – nostalgisissa tunnelmissa. Sieltä löytyy vanhaa suomalaista maalaismaisemaa.  Kumpuilevia peltoja ja laitumia – tosin karjaa on vain yhden tilan mailla ja se näkymä onkin kuin suoraan suomifilmistä!

Tähän maisemaan sopii Suvivirsi enemmän kuin hyvin ja joskus yksin ajellessani laulelen sen moneen kertaan matkan aikana. Ihmettelen suuresti tahoja, joita Suvivirsi ja sen laulaminen koulujen päättäjäisissä häiritsee niin paljon että pitää oikein kansaliikettä nostattaa sen kieltämiseksi.  Toivon todella etteivät pääse sen kimppuun sitä lopettamaan tai vieläkin pahempaa; uudelleen sanoittamaan.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)

Luonnonkukkia ja hyttysiä

Niityt alkavat olla luonnonkukkia tulvillaan.  Bongasin tänään ainakin koiranputkea, lupiinia, niittynätkelmää, luhtalemmikkiä, kuljenpolvea, niittyleinikkiä, nurmitädykettä, puna-ailakkia, voikukkaa  ja joitakin muita joiden nimeä en nyt muista.

Vielä ehtii ennen tämänvuotista luonnonkukkien päivää kuvata ja kerätä upeita kimppuja kesäkuun kukkijoista. Kiirettä saa pitää kuvaamisen kanssa, sillä kukinta-aika on lyhyt eivätkä hennot kaunokaiset kestä maljakossakaan montaa päivää.  Näistä kukista onkin parasta nauttia luonnollisilla kasvupaikoillaan.

Hyttysiä oli kimpussa koko ajan ainakin miljoona kappaletta ja se on suuri haitta näillä kesäisillä retkillämme. Kuin myös mökillä. Hemmetin hankala tehdä ulkotöitä hyttysten tunkiessa silmiin, korviin ja minne sitten pääsevätkin. Joka raosta ne pahukset yrittävät iholle. Heinäkuussa tulevat paarmatkin mökille – se on sitten yhtä ”kärsimystä”. Tätä se on nyt kesäkuukausien ajan – ei voi mittään.  Meillä on tuossa vieressä ihanat rantoja kiertävät rantatiet joiden varrella kasvaa ja kukkii jos jonkinlaista mielenkiintoista kuvattavaa. Siellä voisi istuskella kesäiltoina nauttien rauhallisesta kesätunnelmasta veden äärellä, mutta ne hyttyset.  Kyllä minä sinne menen, mutta tulen nopeasti pois sisätiloihin. Tämä ei ole tekosyy, vaan ihan aikuisen oikeasti ne syövät minut heti kun astun ovesta ulos pihalle.  Millainen tämä Suomen kesä olisikaan ilman noita verenhimoisia kiusankappaleita!