Lomoilua digitaalisesti

Pari sanaa lomokuvista – ne ovat niitä vanhan laatikkokameran tyylisellä kapistuksella otettuja ja filmille kuvattuja  kuvatuksia!

Lomokamerat ovat olleet suurta muotia jo jonkin aikaa ja vanhat kameramerkit Lomo, Holga, Diana jne.   on kaivettu naftaliinista ja tuntuukin, että  koko maapallon valokuvausta harrastava kansa on innoissaan tähän lomografiaan.  Jälkijunassa kun tulen, löysin tämän ihanuuden vasta jokin aikaa sitten.  Ne on ne kuvat – ne viehättävät jollakin kummallisella tavalla. Lomokuvissa on nostalgiaa, ajan patinaa, joka saa kuviin aivan uudenlaista näkökulmaa. Nykyaika näyttää isoäidinaikaiselta ja nykyihmiset lomokuvissa ovat kuin mummolan vanhoista albumeista.  Ihania! Jos ”lomoilu” kiinnostaa – käy Krisun blogissa – siellä on kuvia ja omakohtaista kokemusta kamerasta ja sen ihanuudesta :).  Googlesta löytyy asiaa lomografiasta hakusanalla – ketä aihe kiinnostaa.

Henkilökohtaisesti en ole innostunut filmille kuvaamaan. Siinä mielessä en halua palata ajassa taaksepäin. Lomohurmoksesta olen poiminut itselleni sopivan tavan lomoilla digitaalisesti – siis räpsiä kuvia horisontista, kuvakulmista tai  sommittelusta välittämättä. Valkotasapaino, valotusaika ja pieni – joskus suurikin epätarkkuus ei häiritse ollenkaan. Lomoilussa ne suorastaan  kuuluvat  asiaan. Olen hakenut epätoivoisesti ensimmäistä  Agfa-merkkistä digikameraani, jolla  saisin hyvin  räpsittyä ”köyhän miehen” – tai tässä tapauksessa -naisen – lomografiaa. En ole sitä vielä löytänyt – muuton jälkeen missä lie – nämä alussa olevat ”lomokuvat” ovat myös vähän uudemmalla, vanhalla, digipokkarilla otettuja. Tyyli ja valotus on niissä vinksin vonksin ja loppusilaus tehty kuvankäsittelyssä. Harjoittelu jatkuu  – koko ajan oppii uutta ja mielenkiintoista.

Kauniit kuvat ovat kauniita, mutta mitä enemmän teknisesti täydellisiä kuvia näkee ja katsoo, sitä enemmän kiinnostus epätäydellisyyttä kohtaan lisääntyy. Totuttuja tapoja ja ns. kirjoittamattomia sääntöjä rikkomalla syntyy uutta ja mielenkiintoista. Ylipäätään kliinisen kauniit, ”hajuttomat ja mauttomat” asiat eivät jaksa pitkän päälle kiinnostaa. Ei niin missään yhteydessä.