Pihapiiri on puhjennut kukkaan

 Kosteahko kesä on saanut  jotkut mökin pihapiirin perennat kukoistamaan. (Kuin myös rikkakasvit). Kosteuspitoinen ilma on rehevöittänyt ainakin nauhukset ja  kuunliljat pensasmaisiksi ihanuuksiksi. Katselen niitä ihmeissäni sillä silmällä kuinka ihmeessä saan nuo niiden valtavat juuripaakut jaettua , mikä on  tod.näk. syksyllä tehtävä. Helppoa se ei tule olemaan.

Niille uuden kasvupaikanpaikan valitseminen  ei ole sekään helppo tehtävä, koska pihan lopullinen muoto ja istutusten sijoittaminen tällä hetkellä vaikea hahmottaa tulevan ”piharemontin” vuoksi.  Ja kokemuksesta tiedän, että turhat kasvien siirrot on aina kasvien kannalta huono vaihtoehto.

Kaikki vanhat kärhöt kukkivat myös runsaasti huonosta hoidosta huolimatta. Kummallista on noiden vaaleasävyisten ylivoima – kaikki siniset jalokärhötkin tekevät tänä vuonna vaaleanpunertavaa kukkaa.  Ville de Lyon ei vielä ole kukassa, nuppuja on valtavasti. Toivottavasti siihen tulee se tavallinen – kauniin punainen kukka!  Esim. tuossa alemmassa isossa kuvassa on kärhö, joka on tähän kesään asti ollut sininen jalokärhö!

Tänä vuonna istutetut valkoiset ja siniset jalokärhöt eivät nähtävästi kuki tänä kesänä lainkaan. Ovat vielä niin hentoisia eikä nuppujakaan ole nähtävissä. Niitä on pergolan laitamilla vierekkäin useampi molempia värejä ja toivon että ne säilyvät talven yli ja että värit joiden vuoksi ne on hankittu säilyisivät.

Mainokset

Luonnonkukkien päivä 17.06.2012

Niittykukkaset

Liian hienoja ruusut on mulle
Niiden tuoksu niin hempeä on
Niittykukkia poimin vain sulle
Väri niiden niin lempeä on
Niin kuin lemmikit silmäsi on
Katse kaunis ja vaatimaton
Niittykukkia poimin vain sulle
Väri niiden niin lempeä on

Kultanauhoja kimppu on vailla
Kukkakauppani niitty on vain
Itse kasvoin mä kukkien lailla
Noita niittyjä kulkiessain
Siksi kimppuni kukkaset vain
Suuren tarhurin tarhasta hain

Sinä itse oot kukkien kukka
Jota kauniimpaa kasvaa ei voi
Sinisilmät ja kultainen tukka
Luojan sivellin piirteesi loi
Siksi kimppuni kukkaset vain
Suuren tarhurin tarhasta hai.

Jos haluat panna valssiksi  luonnonkukkien päivän kunniaksi – tässä Reijo Taipale Niittykukkasineen.

Luonnonkukkien päivä 19.6.2011

Se on taas kesäkukkien aika. Luonnonkukkien päivänä niityt ja pellot vihannoivat ja tienpientareet kukkivat. Meikäläisen ajelut mökkitiellä ovat vaarassa, kun silmät eivät meinaa pysyä tien pinnassa vaan harhailevat  Suomen suvea ihaillen aivan jossain muualla. Tämä ihana aika kestää vain hetken ja jos aikoo saada kuvia kesän kukkaloistosta toimeen on tartuttava heti. Huomenna voi olla myöhäistä. Maljakossakaan eivät nuo  ihanuudet kestä kuin päivän pari,  mikä on todella harmillista.

Luonnokukkakortteja löytyy korttikansiosta – jos halua käydä katsomassa – ne löytyytäältä.

Hurmaavat köynnökset

Tänä vuonna kaikki kesäköynnökset hankin valmiina taimina. Se on lopulta kätevin tapa saada ne ajoissa kukkimaan. Niin mielenkiintoista ja antoisaa kuin  kesäkukkien siemenestä kasvattaminen olisikin se ei ole nyt mahdollista.

Sitä paitsi se ainokaiseni – Vaahtera-aulio – kököttää tuolla saman kokoisena viikosta toiseen . Kylvetty 4.4. – ei kasva ei kuihdu – turhauttavaa.  Antaisi nyt edes jonkinlaista elonmerkkiä!

Viimeksi ostin taimena Punavaulan  ja pari Koruköynnöstä. Vaula on jo vanha tuttu ja sen kestävyys ja runsas kukinta on tiedossa. Koruköynnös on uusi ”tuttavuus”, jonka pitäisi viihtyä helteisissäkin olosuhteissa joten ajattelen sen viihtyvän myös lasitetulla parvekkeella.  Toinen taimista menee mökille – se kuulemma houkuttelee perhosia ja mehiläisiä (mehiläisistä en kyllä erikoisemmin välittäisi – niitä oli viime kesänä mökillä  liiankin kanssa).  Molemmat kukkivat heinäkuusta pakkasiin asti,   joten jos ne saa viihtymään  on molemmista iloa pitkälle syksyyn. Punavaulan kukinta on tosin alkanut jo taimi vaiheessa, jospa se jatkuisi ja kestäisi syksyyn! Mikä sen hauskempaa.

Kesäkukkien aika parhaimmillaan

Ensimmäiset kesäkukat ovat jo ulkona. Siellä on takuuvarmasti kylmää kestäviä, kuten Orvokit ja Samettikukat. Viime viikolla mökillä laitoin jo muutaman Kelloköynnöksenkin ulos. Saa nähdä miten pärjäävät ja kestävätkö alkukesän kylmät yöt. Syksyllä Kelloköynnös kestää nollakelejä ja muutaman asteen pakkastakin, mutta taimet ovat eri asia. Tuurilla tässä mennään.

Kelloköynnöstä ei pitänyt tänä vuonna hankkia lainkaan, mutta kun muhevat taimet tulevat näköetäisyydelle… minkäs teet!

Kaariportin tyhjälle puolelle istutin pari Clematista (Hagley Hybrid). Toivoisin sen kasvavan tämän kesän aikana täyteen mittaansa ja kukkivan kuten kasvin esitteessä luvataan: runsaasti heinäkuusta aina myöhäiseen syksyyn saakka.

Toisessa kaaressa on tällä hetkellä vain Villiviini. Se saa kesän myötä lisäksi jonkun kukkivan köynnöksen piristyksekseen.

Timanttikukka (Sääkukka) ja Mustasilmäsusanna odottavat mökille pääsyä parvekkeella. Nämä ovat hyväksi koettuja, kestäviä, kesäkukkia ja sopivat hyvin tällä hetkellä tähän epävarmaan tilanteeseen. Aina ei tiedä pääseekö mökille joten kukkien on pärjättävä mahdollisimman hyvin itsekseen. Kestettävä myös pientä kuivuutta tai vaihtoehtoisesti sadetta ja tuulta. Joinakin kesinä mökille tullessamme ovat purkit ja köynnökset tukineen olleet sikin sokin pitkin nurmea. Sitkeät taimet ovat kuiten aina lähteneet uudelleen kasvuun ja tästä syystä, tässä vaiheessa,  suosinkin vanhoja ja hyviksi todettuja kesäkukkalajeja.

Vaahtera-aulio

Löysin Lidlistä minulle aivan tuntemattoman kasvin siemeniä. Koska kuva pussin kyljessä oli houkuttelevan näköinen ja teksti vaikutti lupaavalta, tarttui muutaman pussi mukaani.

Googlettamalla sitten löysin tietoa ao. kasvista vaikka kuinka paljon. Sehän on vanhanajan suosittu huonekasvi. Minulle outo, en ainakaan muista tällaista koskaan nähneeni.

Vaahtera-aulio viihtyy kesäisin ulkona, on nopeakasvuinen ja parhaimmillaan kukkii koko kesän pakkasiin asti. Jos sen haluaa talvehtivan, niin määrätyissä olosuhteissa sekin on mahdollista. Niin pitkälle en tosin ole itse asiaa ajatellut, kunhan nyt saisi siemenet kasvun alkuun ja taimet mökin pihapiiriin kukkimaan ”runsaasti koko kesän ajaksi”, kuten jossakin teksteissä luvataan.

Maanantaina laitan siemenet multaan ja 2-3 viikon sisällä niiden pitäisi itää… Sieluni silmin näen jo valtavia kukkapuskia joita rönsyilee mökin amppeleissa ja ritilöissä… ja suunnittelen kuinka sekoitan näitä ihmeen ihanaisia  Aulioita Krassieni joukkooon ja saan siten näyttäviä ja  helppohoitoisia kukkaryhmiä mökin pihapiiriin. Joopa, joo.   – Päiväunia – en oikein usko tuohon itsekään – mutta saahan ihminen unelmoida! Suorastaan pitää.

Käytännössä siemenet itävät jos itävät. Yhdestä pussista voi hyvällä tuurilla saada 2-3 onnistunutta taimea. Tai taimet kasvavat kitusesti venyttäen liian honteloa vartta tai eivät kasva lainkaan.  Kokemuksia on monenlaisia – joskus tosin homma onnistuukin ja sehän on palkitsevaa. Suorastaan riemullista.

Siemenpussin teksti:
Yksivuotinen. Värikäs, matala, runsaasti kukkiva lajitelma, joka kukkii jatkuvasti pakkasiin saakka. Vaahtera-auliot ovat levinneet laajalle huonekasveina tai ns. ”terassipuina”. Bella lajitelma kasvaa 35-50 cm korkeaksi ja siinä on erittäin koristeelliset suuret kellonmuotoiset kukat. Vaahtera-auliot voivat talvehtia aurinkoisessa huoneessa, jonka lämpötila on väh. 15 astetta C.

Siemenet on nyt laitettu multaan. Yhdessä pussissa oli noin 6 kpl hyvin pieniä mustia  siemeniä – tosi vähän. Josko nyt edes pari itäisi!  Nyt vain odotellaan.

*****************************
EDIT: Vaahtera-aulio elo-syyskuun vaihteessa.

Tulppaanit tulivat

Varma kevään merkki on kukkamyyjän ilmestyminen torille. Niin kaun kuin olen paikkakunnalla asunut olen ostanut kukat samalta myyjältä. Tänään hän oli ensimmäisen kerran tutulla paikallaan torin laidassa ja koko koju täynnä ihania  tulppaaneja. Enemmän tai vähemmän kerrottuja, valkoisia ja värikkäitä.  Valinnan vaikeushan se on – kun haluaisi vähän joka laatua ja väriä. Tällä kertaa valinta osui valkoiseen ja vaaleanpunaiseen. En ole pinkin ylin ystävä, mutta tässä valintaan vaikutti lajike. Se on tuo komea, kerrottu  kukka joka kestää pitkään ja näyttää ”köyhän miehen” pionilta!

Suosikkejani ovat nämä kerrotut lajikkeet – valkoinen ja vaalean punertava (jos oikein muistan lajike on Angelica) ovat molemmat kerrassaan upeat, kun kukat aukeavat koko loistoonsa. Varsinkin tuo vaaleanpunainen on aeimpina vuosina ollut kuin iso, kerrottu,  pionin kukka tai ruusu.  Saahan nähdä millaiseen loistoon se tällä kertaa puhkeaa!

Tässä se on!

Joulun tuoksua?

Joidenkin mielestä Hyasintin tuoksu kuuluu jouluun, vähän samaan tapaan kuin piparin tuoksukin. Kyllähän se kuuluukin ja Hyasintti jouluasetelmissa on itsestään selvä juttu. Mutta, mutta.

Olen inhonnut pitkään, oikeastaan vuosikausia, Hyasintteja. Varoittelin aikanaan tuttuja ja tuntemattomiakin, jotta minulle ei pidä tuoda Hyasintteja missään muodossa.  Se tuoksu ja kasvutapa tuottivat ongelmia. Kun painavat kukat aukesivat  kasvit olivat aina kyljellään tai kaatuneet peräti lattialle. Minun puolestani nämä joulukukat saivat rauhassa tuoksua ja kukkia muualla.

Parina viime jouluna olen tavallaan löytänyt Hyasintit uudestaan. Oppinut jopa pitämään niiden muodosta ja kasvutavastakin. Tuoksu tosin on ongelma vieläkin. Ryhmä Hyasintteja sopivan korkeareunaisessa, läpinäkyvässä ja laakeassa lasimaljassa näyttää ehkä vähän erilaiselta jouluasetelmalta, mutta sopisi hyvin minun makuuni. Koko syksyn hain sitten isoa sopivan kokoista lasimaljaa, jota en kuitenkaan – voisi kai sanoa onneksi – löytänyt. Onneksi sen vuoksi etten voi pitää voimakkaasti tuoksuvia Hyasintteja sisätiloissa. Se tuoksu on tappavan voimakas ja tuli testattua eilen illalla oikein kantapään kautta.

Toin illalla Hyasintit olohuoneeseen, aikomus oli tehdä kolmesta komeasti kukkivasta itsenäisyyspäivän ryhmä kynttilöiden kera. Parin tunnin kuluttua miehen nenä meni tukkoon, silmät kirvelivät ja päätä alkoi särkeä.  Itse koin samat oireet vähän myöhemmin. Reaktio oli aika voimakas ja ennen kokematon, ja kun vein kukat kylppäriin alkoi olo helpottua molemmilla, vaikkakin päänsärky jäi koko illaksi vaivaamaan.

Nyt haisulit ovat parvekkeella ja onni sekin, etten ehtinyt hankkia niitä enempää. Tuolla ulkona ne menisivät hyvin, mutta kovia pakkasia eivät mokomat kestä. Muutaman asteen verran kestävät kyllä hyvin, joten tällä hetkellä niillä on aivan loistavat oltavat lasitetulla parvekkeella. Koetan jotenkin pitää ne ”hengissä” kevääseen, sillä ne voi istuttaa ulos kun maa on sulanut. Ne kukkivat kesän aikana ja ulkona saavat tuoksuakin ihan rauhassa. Olen joskus vuosia sitten kokeillut ulos istuttamista ja silloin oli mielestäni suuri ihme kun joulukukiksi mielletyt Hyasintit kukkivat keskellä kesää.

Joten, joulustamme tulee puuttumaan Hyasintin tuoksu (… ja myös kinkun, mutta se onkin toinen juttu) – piparit saavat sitten tuoksua senkin edestä 🙂

Punavaula

vaula-500-2-web

Kävin tänään pitkästä aikaa päiväseltään  mökillä. Remontti jatkuu siellä täysillä ja koko mökki on ”työmaata”. Siellä ei juurikaan ole sijaa löhöilylle, sen kummemmin kuin tunnelmallisille loppukesän illoillekaan.  Huvimajaankin on kannettu ylimäärisiä makuuhuoneen kalusteita ja vast.  ja pieni kamari on myös täynnä erilaisia remontissa tarvittavia työkaluja ja muuta remonttikamaa. Mökki ei – varsinkaan sisätiloiltaan –  ole millään muotoa viihtyisä paikka tällä hetkellä.

Ja piha ja puutarha kaipaisivat hoivaa ja hoivaajaa. Kukkineet kukat ja muut lakastuneet kasvit ovat ikävän näköisiä ja muutakin puuhaa puutarhassa riittäisi.  Syksyn merkkejä on jo ilmassa:   kuten joka vuosi voi taas kerran sanoa, että kesä loppuu liian lyhyeen – kesken kasvukauden.  Jos saisi kuukauden tai pari valoisaa ja lämmintä aikaa ehtisivät kesäkukat ja muut istutukset parhaimpaansa. Nyt aika loppuu kesken. Juuri kun kaikki alkaisi olla kasvun suhteen parhaimmillaan tulee syksy; valo vähenee ja lämmin auringonpaiste myös.

Tämän kesän uusi ”tuttavuus” oli Punavaula. Viime kesänä ostin jostakin puutarhalta Sinivaulan amppeliin  saunan nurkalle ja päätin etten enää moiseen tuhaa eurojani. En tykännyt siitä ollenkaan.  – Tämän vuoden keväällä ”törmäsin”  taas taimimyymälässä Vaulaan – tällä kertaa  punaiseen versioon.  Se näytti komealta kasvihuoneen amppelissa.  Niin komealta, että kaksi taimea lähti mukaani. Nyt se samainen Vaula aloittelee kukintaansa  ja tykkään siitä kovasti. Sen torvimaiset kukat ovat näyttävän näköiset ja lehtien muoto silmää miellyttävä.  Kaiken kaikkiaan hyvännäköinen kesäkukka.

Kesän alussa puutarhalla näkemäni amppelivaula oli komea ilmestys – nämä minun Vaulani ovat köynnöstäviä, ritilässä tai obeliskissa kasvavia – komeita niissäkin. Nuppuja niissä on vieläkin vaikka kuinka paljon, kun vaan ehtisivät kukkia ennen hallaöitä! Ensi vuonna hankin varmasti samaisia punaisia versioita ja laitan ne amppeliin.  Pärjäävät ja viihtyvät vähemmälläkin hoidolla  ja se sopii minulle. Toivottasti ei käy ensi keväänä Vaulan kanssa kuten keväällä kävi Portulakan kanssa; sitä ei saanutkaan puutarhalta – ei niin mistään. Ja kun siemet jäivät laittamatta ajoissa itämään,  oltiin sitten tämä kesä ilman Potulakkaa.

EDIT 01.09.2010
Tässä pari kuvaa edelliskesältä – se sininen Vaula.  Aika kultaa muistot tässäkin tapauksessa,  sillä eipä tuo nyt niin pahalta näytä etteikö sitä sietäisi katsella vastaisuudessakin. Myöhäinen kukkija se joka tapauksessa on – nämä kuvatkin olen ottanut syyskuun alussa 2009,  jolloin se oli vielä nuppuja ”tulvillaan”. Kuinka runsaaseen kukintaan se olisikaan innostunut,  elleivät öiset hallat olisi tehneet tuhojaan! – Nämä Suomen lyhyet kesät! –

sinivaula-1-500-web   sinivaula-2-500-web

Kun nyt kerään kokemuksia ensi kesää varten silmääni miellyttävistä ja ennen kaikkea helppohoitoisista kesäkukista Vaula (molemmat) kuuluu ehdottomasti näiden joukkoon.

img_0165-800-m-web

Tässä kuvassa näkyy Vaulan kasvutapa. Se kasvattaa pitkää kärhöä ja kiipeää ritilää pitkin. Vaihtoehtoisesti se on tosi komea myös amppelissa, missä se kasvaa runsaana alas päin.

Portulakka

Viime kesän ”uusi tuttavuus” minulle. Todella kaunis, helppohoitoinen kasvi. Se sopii hiekkamaalle, kuiviin olosuhteisiin, kivikkoon ja reunuskasviksi jne. Kukat ovat kerrotut, kauniit –  tarjolla on eri värejä. Toin sen syksyllä kaupunkiin ja se kukkikin parvekkeella  pitkälle syksyyn – pakkasiin saakka. Yllättävän hyvin se kesti syksyn hallayötkin. Ketä kiinnostaa – kannattaa kokeilla.

Ihan varmasti hankin tänä vuonna useampia – eri värisiä – taimia jos niitä jostain löydän. Siemenestäkin voisin sitä yrittää kasvattaa, mutta en ole tähän mennessä löytänyt siemeniä mistään. Ensi viikolla täytyy käydä Lahdessa – joten jospa sieltä niitä löytyisi.

Tässä netistä löytämäni Portulakan esittely:  ”Kiitollinen ja värikäs matala kasvi, joka viihtyy kuivissa ja vaikeissa paikoissa. Sopii täydellisesti reunakasviksi, kivikkopuutarhaan ja muureille. Lajikkeen kukat ovat erittäin suuret ja kerrotut, niiden väri vaihtelee keltaisesta punaiseen, roosaan ja valkoiseen. Kukkii pitkään. Lamoava, maanmyötäinen kasvutapa ja pienet lehdet. Kukat sulkeutuvat auringon laskiessa. Sopii suorakylvöön mutta esikasvatus parantaa tulosta. Viihtyy useimmilla mailla, myös hiekkamailla.”