Mökillä kukkii jouluruusu

Vuosia sitten ihastuin jouluruusuun. Hankin sen jouluksi aina kun se oli mahdollista. Joskus kevättalvella nuo ruusut kuihtuivat ja kuivuivat pois, joten heitin kukat kompostiin – se harmittaa vieläkin.  Nelisen vuotta sitten aloin viedä kuihtuneet ja elottoman näköiset jouluruusut mökin multiin. Syksyisin ostin niitä vielä puutarhojen loppuunmyynneistä lisää ja perustin mökille oikein jouluruusupenkin.  Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta ao.kasvista, sen vaatimuksista kasvupaikan suhteen tai muusta sellaisesta.  Oli vain ihastus ja kokeilunhalu.

Muutama noista taimista kuoli, mutta suurin osa ei. Näyttivät seuraavana vuonna kitusilta, mutta ilmiselvästi olivat hengissä. Kukkiakin tuli muutama. Kunnes sitten vasta viime keväänä lähtivät kunnolla kasvun alkuun. Tekivät jo enemmän kukkia ja kaikesta päätellen olivat alkaneet oikeasti viihtyä paikallaan.

Sitten tuli kohdalleni mummi ja aikapula. En ehtinyt viime kesänä mökille montakaan kertaa ja syystyötkin jäivät tekemättä. Jouluruusuja ei suojattu mitenkään ja jäivät sinne talven armoille. Joskus talven viimojen aikana kävi mielessä miten mahtavat jouluruusut mökillä kestää kovan talven rasituksen. Joulukin meni ilman joka vuotista jouluruusua ja siinä mielessä vähän kuin hälläväliä tunnelmissa – kevät ja kesä tuntuivat kovin kaukaisilta asioilta arjen paineiden alla.

Nyt sitten. Vuosien jälkeen tuo upea kukinta! Eilisin päivän olin mökillä ja aina välillä piti käydä ihailemassa noiden jouluruusujen runsasta kauneutta. Siellä on noussut pari kuolleeksi julistamaanikin ja yksi punertava. Että voi ihminen tulla onnelliseksi pienistä asioista. Saa arvata hankinko tyhjiin kohtiin vielä lisää – ihan vain muutaman ihanuuden.

Puutarhanhoito on pitkäjännitteistä puuhaa. Joskus, useimmiten, tulokset näkyvät vasta vuosien päästä.  Kesätkin ja kasvien kasvut ovat aina erilaisia. Joskus ei tapahdu mitään ja sitten kun tapahtuu se on juhlan aihe. Todella palkitsevaa. Taidan olla näissä puutaha-asioissa malttamaton, kaiken pitäisi tapahtua oitis – heti. Tässä tarvitaan pitkäjännitteisyyttä ja kohdallani pientä asennemuutosta. Vaikka kaikki näyttäisikin toivottamalta aina on toivoa. Se kukkii kyllä kun jaksaa odottaa.  Siinä puutarhanhoidon viehätys.


Mainokset

Joulukukkien aika


Se on taas joulukukkien aika. Pari päivää sitten näin ensimmäisen kerran tänä vuonna Jouluruusun kaupassa. Eli nyt niitä alkaa olla kaupoissa. Näkemäni ruusut olivat valkoisia, mutta nyt toivoisin löytäväni – vaihtelun vuoksi – muutaman punaisen.

Kuvassa kukkii yksi mökille istuttamani Jouluruusu ( kuvattu viime toukokuussa).  Siellä on niitä useampiakin, osan olen istuttanut myöhään syksyllä suoraan ruusupenkkiin ja osa on joulun jälkeisiä, keväällä  istutettuja, joita olen yrittänyt pitää hengissä joulun jälkeisen ajan aina siihen saakka kun ne on voinut istuttaa ulos. Jouluruusu kestää kyllä hyvin kylmää kunhan se on saanut rauhassa paikalleen ”kotiutua”.

(Klikkaa kuva suuremmaksi).