Otettaisko luomukuvia pokkarilla?

Syksyä kohti mennään – väistämättä. Se näkyy tienvarren maisemissa, kellastuvissa puiden lehdissä ja pellonpientareilla.  Maisema on erilainen ja syksyn väritkin ovat toisenlaiset – kevään hento vihreys on vaihtunut voimakkaaseen okraan. Pilvet roikkuvat alhaalla ja pikkulinnut ovat kerääntymässä muutto varten – osa jo lähtenyt. Että joku luontokappale viitsiikin vaivautua lentämään jopa tuhansia kilometrejä vain muutamaa viikkoa varten! Ihmeellistä – onneksi viitsivät.

Tänä kesänä olen kerta kaikkiaan kyllästynyt kantamaan painavaa ja matkatavaroissa tilaa vievää järkkäriä mukanani joka paikassa. Tilanteissa siinä on aina väärä objektiivi  – hemmetinmoista sähläystä noiden objektiivien kanssa.  Joihinkin tilanteisiin järkkäri on sopiva ja ainoa oikea ,  joihinkin taas ei. Yhä enemmän räpsin tilannekuvia  pokkarilla ja nyt mietinkin mahdollisimman pienen ja tehokkaan – valovoimaisen – pokkarin hankintaa. ( Järkkärit ( 2kpl)  odottakoon rauhallisempia aikoja).  Todennäköisesti pokkari ei tule olemaan merkiltään Canon tai edes Nikon, maailmassa on muitakin hyviä kameramerkkejä. Mielenkiintoni kohdistuu nyt noihin muihin kameramerkkeihin. Sitä paitsi, jostain kumman syystä,  pieni pokkari on ”vaarattomampi”. Pokkari ei myöskään aiheuta samanmoista mielenkiintoa kuvaajaa kohtaan kuin raskas ja suurikokoinen järjestelmäkamera. Pokkarin kanssa saa rauhassa säädellä kuvakulmia :).

Varoittava esimerkki on viereisessä kuvassa;  kaveri ottaa kuvaamisen turhan vakavasti – tuskin ehtii pikatilanteessa valita kameroistaan sopivimman kun tilanne on jo ohi!  (Kuva on netistä kopsattu).

Ikuisuuskysymys digikuvan aitoudesta puhutti myös taannoisella matkallani. Tapasin vanhoja valokuvaajia – siis oikeita filmille/levyille aikoinaan kuvanneita valokuvaajia, jotka tekivät kuvien kehitteet ja kiinnitteet yms. itse  ja valmistivat  jokaisen kuvan käsityönä varjostuksineen ja valotuksineen pimiöissään. Jo tuolloin kuvia ”käsiteltiin” tarpeen mukaan; vähennettiin ja lisättiin valotusta erilaisin keinoin ja uitettiin liemissä kuvan vaatimalla yksilöllisellä tavalla.  Kiinnitettiin ja kuivattiin. Retusointi oli tuolloin enemmän sääntö kuin poikkeus. Että se ”vanhan hyvän ajan” luomukuvista.

Nykyisistä digikuvista olivat rouvat sitä mieltä että tyhmä  joka ei otoksiaan lainkaan käsittele. Summittaisen räpsimisen sijaan kuvaa pitäisi kunnioittaa – tehdä siitä mielellään aito – rosoinenkin – ajan kuva harkitusti ja viimeistellysti. Nykyisen kuvatulvan keskellä tuo kunnioitus kuvaa kohtaan ei ole ainakaan silminnähden havaittavissa.

Vanhojen rouvien kanssa keskustelu oli virkistävää. Heiltä voi oppia paljon, kun osaa oikein kuunnella. Kuten. Ole omaperäinen ja rohkea. Älä vilkuile sivuille, vaan tee omat juttusi omalla tavallasi. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä se ole tarpeenkaan. Siedä myös omistasi poikkeavia mielipiteitä.  Katso/näe.  Kuuntele. Tunne. Kerro se kuvin.

Uusi pokkari on siis hankintalistalla.

Syyskuvia

Osa syksyn kuvatulvasta on kuvagalleriassa. Siellä on joitakin taustakuviksi sopivia ja joitakin kooltaan vähän pienempiä.(Kuvaa klikkaamalla pääsee kuvagalleriaan ja suurempiin kuviin).

Olen lenkkeillyt ja retkeillyt kameran kanssa lähellä ja vähän kauempanakin. Kokeillut ohessa paria pokkarikameraa ja todennut tunnetun tosiasian; kameroissa/pokkareissa on eroja. Varsinkin aurinkoiset ruskamaisemat eivät ole lainkaan helppoja kuvattavia. Keskipäivän auringonvalo ja kovat varjot ei toimi sen kummemmin kesällä kuin syksyllänkään. Häikäisevä maisema on silminnähden eri asia kuin kameran linssin läpi ikuistettuna. Räiskyvät värit  puuroutuvat herkästi eikä käsisäädöilläkään –  eri aukkoja ja kuvausaikaa jne. kokeilemalla-  meinaa saada kunnon kuvia.  Terävästi piitävällä ja valovoimaisella objektiivilla olis – varsinkin – tähän vuodenaikaan käyttöä.

Tänä vuonna huomioin myös luonnossa liikkuessani kuvaamisen kannalta häiritsevät varjot, kun aurinko paistaa alhaalta ja kirkkaasti luoden pitkiä varjoja maisemaan.

Olen toki ottanut huomioon myös omat puutteeni – voihan olla että syy moiseen on kameran käyttäjässä eikä kamerassa.  Täytyy jatkaa harjoituksia, vaikka välillä tuntuu ettei mikään onnistu. Huteja tulee. Olisi hauska tietää onnistuuko joku aina ja jokaisella ”laukauksella”  :)?

Tuulet ja sateet riipivät lehdet puista ja saa todella pitää kiirettä että ehtii ikuistamaan syksyn värejä ennen kuin kaikki on ohi. Loppuviikoksi lupailtiin jo räntäsateita ja viimeistään pakkasyöt vievät nuo leiskuvat maisemat lehtineen mennessään. Kieltämättä puistot ja rannat näyttävät jo nyt paikoitellen paljailta – sellaisilta marraskuisen masentavilta.