Aaton viimeiset

kortti-5-1-PU

kortti-5-2-PU

kortti-4-500-1-PU

kortti-8

kortti-6-1

Mainokset

Elina Karjalainen: Uppo-Nallen jouluruno

Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.
(Elina Karjalainen)

Lassi Sinkkonen: Jouluruno


Me jotka olemme kokeneet monta joulua
tiedämme kirkkaita tähtiä on harvassa,
harvat ovat myös
kirkkaat ja onnelliset päivät.

Me jotka katsomme lastemme kasvoja
kynttilöiden loisteessa,
heidän kirkkaita silmiään,
me tiedämme kirkkaat päivät eivät lopu,
kuuset versovat, tähdet tuikkivat,
joulun sanoma ei unohdu,
se kuuluu kaikille,
kaikille.

Lassi Sinkkonen

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna
Ilon kynttilöitä surusta huolimatta,
Toivon kynttilöitä sinne, missä on epätoivoa
Rohkeuden kynttilöitä sinne, missä pelko on lähellä,
Rauhan kynttilöitä myrskyjen runtelemiin päiviin,
Armon kynttilöitä helpottamaan raskaita taakkoja.
Rakkauden kynttilöitä inspiroimaan kaikkea elämistäni,

Kynttilöitä, jotka palavat koko vuoden.

Howard Thurman

Hilja Aaltonen: Jouluruno

TULE JOULUNI

”Tule, jouluni niinkuin ennen
tulit lapsuusleikkini majoihin.
Olet muuttunut vuotten mennen.
Vai minäkö muuttunut, vavahdin.

Toit silloin lahjana mulle
pyhän joulurauhan ja siunauksen.
Vai eikö voi avata sulle
sydänovea arkinen ihminen?

Oli lapsuusjouluni yllä
syvä jumalanpelko ja hiljaisuus.
Nyt joulumarkkinat kyllä
ja joulukadut ja sieluttomuus.

Tule, jouluni niinkuin ennen.
Tuo tullessas tuike taivainen.
Olen muuttunut vuotten mennen.
Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen.”
– Hilja Aaltonen –

(Kuva Marla K – Luostarinmäen Käsityöläismuseo -2017)

Itsenäisyyspäivänä – Suomi 100



Rakkaudentunnustus isänmaalle
Raili Malmberg

Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli, isän käsi
ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni, minun isänmaani
maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan
lakannut siellä kuulumasta.

Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä
aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia
vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.

Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue, jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.

Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus,
vapaus olla omaa mieltäni asioista.

Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli, tämä murteista rikas,
vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat
käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
” Ruislinnun laulu korvissani/
tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/
kaskisavuun laaksot verhouu…”

Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous, syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja
Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.

Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin,
asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika,
palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen,
nuori ja vanha.

Minun isänmaahani kuuluu myös
suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä
maassa loppujen lopuksi rakentuu.

Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä, että nyt voimme elää
vapaan maan vapaina kansalaisina.

Eläköön, kauan eläköön Suomi !

Veteraanin iltahuuto kuuluu jokaiseen itsenäisyyspäivään:

 

Mennyttä kesää muistellen

 

Tähän marraskuiseen – sateiseen – isänpäivään sopii hyvin muisto menneeltä kesältä. Kesäiltojen rauhaa ja yhdessä vietettyä laatuaikaa.

On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja
merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
kitukasvuiset koivut nyökkäilevät
tuulen puuskittaisille kysymyksille
lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi
Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien
parvi lävistää vedenpinnan
tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä
lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,
ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi

nainen vetää saappaat miehen jalasta
rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento

Jenni Haukio

Syksyä ilmassa

IMG_0313-600-PU-web

Kesä kääntyy kohti syksyä –  oikeastaan ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Mökki alkaa valmistautua talviunille, mutta vielä on hetki aikaa nauttia kesäisistä ja (toivottavasti) lämpimistä  syksyisistä päivistä. Haikeutta ilmassa: koulujen alkamiset, aamukasteet ja hämärtyvät illat viestivät jo vahvasti lähestyvää syksyä.

Mikäpä sopisi tähän tunnelmaan paremmin kuin Tove Janssonin haikea, suloinen, syyslaulu!

SYYSLAULU
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
– eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
– ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.”

Tove Jansson – (suom. Elstelä)

Kalenteri: Heinäkuu 2017

Mikäpä tähän ”kesän odotukseen” sopisi Eino Leinoa paremmin!?

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysikuu
keäsyön on onni omanani
kaskisavuun laaksot verhouu

En ma iloitse, en sure huokaa
mutta metsän tummuus mulle tuokaa
puunto pilven, johon päivä hukkuu
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu
tuoksut vanamon ja varjot veen
niistä sydämeni laulun teen

Sulle laulan neiti kesäheinä
sydämeni suuri hiljaisuus
uskontoni soipa säveleinä
tammenlehväseppel vehryt uus

En ma enää aja virvatulta
ompa kädessäni onnen kulta
pienentyy mun ympär elon piiri
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie


Myötätuulta matkallesi

myotatuulta-matkallesi-600-free-pu-web

MYÖTÄTUULTA MATKALLESI

Myötätuulta matkallesi
toivon tänäänkin.
Puhaltakoon elämääsi
tuuli lämpimin.

Avautukoon edessäsi
reitti rohkeuden.
Uusin voimin, ystäväni,
kulkea voit sen.

Älä pelkää vastatuulta,
yötä ahdingon.
Reittiäsi vaella,
kun aika tullut on.

Myrskyn jälkeen tuuli laulaa
rauhan sanomaa.
Luottamukseen kulkija:
On aika uskaltaa.

(Anna-Mari Kaskinen: Myötätuulta matkallesi – 2016)