Pihakuusi jouluvaloissa

Mainokset

Ensimmäinen pakkasyö

Talvi tekee tuloaan – ihan oikeasti. Pakkasta yöllä – 5 astetta, maa, puut, pensaat ja kaikki kesäkukat huurteessa ja pakkasen puremia. Lunta, pientä räntää ja jäähileitä vesiämpärissä – tämä vaatii nyt uutta asennetta pihahommiin ja tarttee myös kaivaa villaista ylle. Sitähän ei tiedä kuinka kauan tämä kestää, huomenna voi jo olla lämpäasteita, mutta noita pakkasenpuremia se ei enää pelasta. Ja  liukkaat aamukelit ja auton ikkunoiden raapimiset, nekin alkavat taas – puolisen vuotta tätä kestää, joten täytynee kaivaa positiivinen asenne Suomen säihin jostain tuolta ajatusten syövereistä – kesäsäilöstä!

Jouluruusu

Tänään kaupoilla käydessäni ”törmäsin” tähän ihanuuteen. Olen etsiskellyt jo jonkin aikaa – joka vuosi – tätä punertavaa jouluruusua. Siellä se oli, marketin kukkaryhmässä – sikakallis ja pienikin – vain muutama kukka/nuppu – mutta enpä tuota voinut vastustaa. Nyt kokeilen josko saisin sen kukkimaan vielä tänä vuonna vähän runsaammin. Pidän sen terassilla pakkasiin asti – täytyy suojata jos luvataan yöpakkasia – tämä ”kukkaiselämä” kun on yhtä kokeilua. Jospa saisin sen pysymään hengissä kevääseen, se pääsisi ulos puutarhaan. Keväällä kun maa on sulanut ja pakkaset ohi, voi jouluruusun istuttaa pihalle puolivarjoiseen ja multavaan, mutta läpäisevään penkkiin. Sehän on ikivihreä perenna.

Tässä on viime vuoden jouluruusu ihan hyvässä voinnissa odottamassa:

Samainen jouluruusu 25.4.2017 lumisateessa:

Syksyä ilmassa

IMG_0313-600-PU-web

Kesä kääntyy kohti syksyä –  oikeastaan ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Mökki alkaa valmistautua talviunille, mutta vielä on hetki aikaa nauttia kesäisistä ja (toivottavasti) lämpimistä  syksyisistä päivistä. Haikeutta ilmassa: koulujen alkamiset, aamukasteet ja hämärtyvät illat viestivät jo vahvasti lähestyvää syksyä.

Mikäpä sopisi tähän tunnelmaan paremmin kuin Tove Janssonin haikea, suloinen, syyslaulu!

SYYSLAULU
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
– eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
– ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.”

Tove Jansson – (suom. Elstelä)

Ensilumia odotellessa

kooste-3-600-800-m-web

Täällä vähän odoteltiin ensilumia jo tälle viikolle, mutta vetenä tuntuu sateet tulevan. Terassi alkaa olla valmiina talven tuloon, kukkasipulit on istutettu ja aurinkotuolit/-varjot siirretty varastoon uutta kesää odottamaan.

Kukkasipuleita on nyt sekä maassa että purkeissa. Saahan nähdä miten nuo purkkeihin istutetut pärjäävät talven yli. En aio siirtää niitä terassin  nurkasta mihinkään, joten jos tulee kova pakkastalvi  ovat ne kyllä  siinä tapauksessa vaarassa paleltua. Tuurilla mennään – kokeillen.

Amerikanheisi maljakossa

a-heisi-600-m-web

Mökillä kasvaa Amerikanheisi. Se on venähtänyt muutamassa vuodessa viereisen saunarakennuksen katonrajaan ja kukkii joka vuosi komeasti. Syksyllä oksat notkuvat punaisista marjoista ja juuri noiden punaisten marjojen vuoksi sen mökin pihapiiriin halusinkin. Se on kaunis kukkiessaan ja kaunis/värikäs myös myöhään syksyllä. Hennot oksat  eivät vaan oikein jaksa kannatella runsaita marjaterttuja, joten esim. maljakossa oksat eivät ole parhaimmillaan.

Syyskuussa rapujuhliimme toin joitakin oksia pöydän koristeeksi ja samaiset oksat ovat vieläkin terassilla. Ne alkavat olla kovin ”käytetyn” näköiset”, mutta en ole hennonnut heittää niitä vielä kompostiin. Jospa niistä saisi vielä vähän väriä halloween teemaamme.