Etusivu » Minä » Kruisailua mökkitiellä

Kruisailua mökkitiellä

Olen tänä kesänä ajellut mökille yksin omalla autollani.  Piipahdellut siellä aina välillä päivän/pari ja sitä rataa ja mökkitie kurveineen on tullut enemmän kuin tutuksi.

Tuolla muutaman kymmenen kilometrin (noin 30)  matkalla on vastaan tullut jos jonkinlaista autoilijaa. Tavallisesti hiljaisella kylätiellä saa ajella yksin eikä vastaantulijoita ole montakaan. Kesän edetessä lomalaiset ja mitkä lie löytävät näillekin kulmille ja meno on sitten sen mukaista. Turhaan ei puhuta suomalaisten – eikä muunmaalaistenkaan – kaasujalan raskaudesta.  Noilla hiljaisilla kyläteillä tuntuu jokaisessa kuskissa uinuva ”kimiräikkönen” heräävän henkiin – mennään tuhatta ja sataa – ja keskellä tietä. Väistele siinä sitten parhaasi mukaan isoja ajoneuvoja – citymaastureista moottoripyöriin.

Olen toki itsekin joskus vetänyt kurvit suoriksi –  ei tässä täydellistä yritetä esittää – ja alkukesällä maalaismaiseman vihreyttä tuli ihailtua vaarallisen aktiivisesti.  Ei meinannut silmät pysyä tiessä kun pellot ja metsät vihannovat tien molemmin puolin.

Viime viikolla tuolla tiellä menehtyi nuori nainen nokkakolarissa. Vastaantulija posotti taas keskellä tietä ja siinä ovat todella keinot vähissä toisella osapuolella. Tuon tapauksen jälkeen olen ajellessani katsonut tuota viehättävää kylätietä kriittisesti – sehän on vaarallinen.  Pimeine mutkineen ja metsäosuuksineen, jolloin vastaantulijaa ei voi nähdä lainkaan – on vain luotettava:  kuka ja mikä sieltä tuleekin – hän ajaa omalla kaistallaan ja kohtuullisella nopeudella.  Se ei kuitenkaan ole itsestään selvää – se on koettu henkilökohtaisestikin monta kertaa.  Vaistomaisesti olen tuon tapauksen jälkeen vähentänyt vauhtia ja pysyttelen taatusti tien oikealla puolella eikä maisemiakaan tule ajellessa  ihailtua entiseen malliin.

Jokainen tiellä liikkuva tietää että ajokulttuuri on entistä raaempaa. Valtaväylillä vaaralliset ohitukset ja ylinopeudet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja myös välinpitämättömyys muita tiellä liikkuvia kohtaan kuuluu samaan genreen. Nuoriso hurjastelee. Hurjastelu alkaa mopoista ja jatkuu sitten aikanaan auton ratissa. Jälki on surullista katsottavaa. Meidän vanhempien tehtävä olisi – tässä kuten monissa muissakin asioissa – olla esimerkkinä  ja opettaa omalla käyttäytymisellään toiset huomioivaa liikennekäyttäytymistä. Vai mistä holtiton meno tien päällä mahtaa johtua?

Esim. eilen nuori mopopoika kääntyi tyynesti eteeni vastoin liikennesääntöjä.  Ihan tuurilla hän viuhahti etupuskurin edestä,  ajeli omia ratojaan muista piittaamatta – kuinkahan monta vastaavaa tapausta hänen kohdallaan  ehtii päivän mittaan syntyä.  Tuossa tuskin huomasi tilanteen vakavuutta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s